Useat tutkimukset osoittavat, että järjestelmällisellä ja hyvin hoidetulla tuotetiedon hallinnalla voidaan saavuttaa merkittäviä, rahassa mitattavia säästöjä ja hyötyjä. Tästä hyvä esimerkki on professori Abramovicin johtama Bochumin yliopiston tutkimus (ks. Valokynä 2/2013, sivu 49). Positiivista löytyy CIMDatan viimeisestä markkinakartoituksesta, joka osoittaa, että PLM-markkina on kasvanut perinteisillä teollisuuden alueilla. Uusilla alueilla ei ole tapahtunut kasvua, kuten Jukka Salovaarakin havainnoi omassa blogissaan (ks. Valokynä 2/2013, sivu 66). Jukka pohtiikin syitä tälle kirjoituksessaan: eivätkö tarpeet ja tarjonta sittenkään kohtaa uusilla teollisuuden alueilla?
Huoltoliiketoiminnan merkitys kasvaa koko ajan, mutta perinteisilläkään teollisuudenaloilla ei ymmärretä PLM:n mahdollisuuksia, kuten ilmenee Dassault Systèmesin Philippe Bartissollin haastattelussa (ks. Valokynä 2/2013, sivu 18).
Miksi PLM-käyttöönottojen määrä ei sitten kasva voimallisesti, varsinkaan uusilla teollisuuden aloilla. Professori Abramovici nostaa yhdeksi syyksi sen, että termi PLM ei vieläkään ole kaikille selvä ja ymmärretään väärin. Tähän on helppo yhtyä. Järjestelmätoimittajien viestejä ei ole helppo ymmärtää ja tulkita, ellei ole PLM-asiantuntija. Sen verran laajoja, erilaisia ja moniulotteisia kuvaukset ja määrittelyt ovat. Tässä on varmasti yksi skarppaamisen paikka toimittajille. Kuten myös meille PLM-alan asiantuntijoille, jotka viestimme asiaa yrityskenttään. Selkeyttä ja yksinkertaisuutta tarvitaan lisää.
Yksi hidastava tekijä on mielestäni aika. Tarkoitan tällä sitä, että nyt kun yritykset ovat tehostaneet organisaatioitaan, niin ei ole enää henkilöitä, joilla olisi aikaa suunnitella ja kehittää uusia asioita. Kaikkihan tiedämme tarinan polkupyörän rinnalla juoksemisesta, kun ei ehdi pysähtyä ja hypätä pyörän selkään. Olen kevään aikana käynyt keskusteluja usean yrityksen kanssa ja saanut vastauksen: ”Meillä on nyt niin paljon tekemistä, että emme ehdi panostaa tähän”. Asioita myös helposti siirretään eteenpäin sen varjolla, että nyt ei ole oikea aika. Olen kuitenkin varma, että näillä yrityksillä olisi mahdollisuus toiminnan tehostamiseen parantamalla prosesseja tiedonhallinnan alueella.
Toinen, vai onko tämä nyt jo viides, hidastava tekijä on se, että yritykset eivät todellisuudessa tiedä kuinka paljon heiltä menee aikaa tietojen etsimiseen, korjaamiseen ja välittämiseen. Harva myöskään tietää paljonko syntyy tuotevirheitä väärien puutteellisten tai vanhentuneiden tietojen vuoksi. Kuinka hyvin muutoshallinta toimii? Tähänkin PLM:n avulla saisi helposti ryhtiä.
Kuudes syy liittyy siihen, että PLM-hankkeita ”pelätään”. Varsinkin pk-sektorilla ollaan usein sitä mieltä, että tällaiset hankkeet ovat isoja ja kalliita sekä vaativat paljon omia ja ulkoisia resursseja. Toimittajat ovat suunnanneet tarjontaansa entistä enemmän kohti valmiita ratkaisuja, jotta käyttöönotot helpottuisivat. Tässä toimittajilla on vielä kuitenkin petraamista, että heillä todella olisi valmiitta best practice –ratkaisuja eri teollisuuden aloille. Näyttää siltä, että nämä ovat vielä pitkälti promisewarea.
Summa summarum. Jos yritykset tietäisivät paljonko heille maksaa se, että eivät tee mitään, niin johan alkaisi tapahtua. Tieto lisää tuskaa sanotaan, mutta järjestelmällinen, hyvin hallittu tieto ei pelkästään vähennä stressipisteitä, vaan sillä voidaan myös saada hyvää viivan alle.