Millaisia tuotteita suomalainen teollisuus valmistaa tulevaisuudessa? Vai tehdäänkö jatkossa kaikki Kiinassa tai muualla? Löytyykö eväitä valmistavan teollisuuden turvaamiseksi rajussa globaalissa kilpailussa?

Suomalaisen teollisuuden pelastus voi olla siinä, että tuotteiden kehityksen, valmistuksen ja käytön toivotaan perustuvan yhä enemmän kestävän kehityksen periaatteisiin. Toisaalta tuotteisiin on saatava älyä ja niitä on voitava käyttää turvallisesti. Tämä tarkoittaa muutoksia tuotteisiin ja niiden valmistamiseen.

Yksi keskeinen tekijä on Teollisuus 4.0 ja tähän liittyvä teollinen internet. Yrityksille nämä luovat aivan uudenlaisia mahdollisuuksia liiketoiminnan kehittämiseen ja uusien innovaatioiden synnyttämiseen.

Kuten asioilla tuppaa olemaan kääntöpuolensa, sama pätee myös teolliseen internetiin. Tiedon määrä on jo nyt kasvanut viime vuosina räjähdysmäisesti ja tämä kiihtyy entisestään. Arvioiden mukaan jo ensi vuonna verkkoon kytkettyjen laitteiden määrä on kolme kertaa maapallolla olevien ihmisten määrä. Tiedonhallinnan kehittämiseksi ja tiedon laadun varmistamiseksi tässä haastavassa tilanteessa on tehtävä töitä. Tohtori Peter Aiken nostaa mielenkiintoisia näkökulmia aiheen tiimoilta. Hän arvostelee koulutus-järjestelmää, peräänkuuluttaa tiedon omistajuutta ja yhteisen kielen merkitystä. Lisäksi hänen mukaansa tiedonhallinta on kyettävä pukemaan euroiksi, jotta yrityksen johto kiinnostuu riittävästi asiasta.

Lisääntyvä älykkyys, ohjelmistojen osuuden kasvu, uusien materiaalien käyttö ja laitteiden kytkeytyminen verkkoon johtavat usein siihen, että valmistettavat tuotteet ovat yhä monimutkaisempia. Kaikkien suunnittelun osa-alueiden on tehtävä töitä rinta rinnan ja tuotosten pitää olla yhteensopivia. On ymmärrettävää, että panostukset systeemisuunnitteluun (Systems Engineering) kantavat hedelmää.

Toinen merkittävä muutosvoima valmistavaan teollisuuteen on uudet valmistusmenetelmät, kuten ainetta lisäävä valmistus sekä uusien materiaalien kehittäminen ja hyödyntäminen valmistuksessa. Lisäävä valmistus ja 3D-tulostus ovat maailmalla jo osa lopullisten tuotteiden valmistusta, ei enää pelkästään prototyyppien valmistusta. Yksi edelläkävijöistä on Airbus, joka on perustanut 3D-tulostustehtaan Saksaan. Ehdimmekö 3D-tulostusjunaan mukaan? Jokohan nyt olisi aika todellisille tuotannollisille investoinneille Suomessa?

On kuitenkin huolehdittava siitä, että kustannukset eivät karkaa käsistä uusien teknologioiden ja innovaatioiden tiimellyksessä. Päinvastoin! Uuden teknologian avulla pitäisi pystyä kustannustehokkaasti tarjoamaan sellaisia tuotteita ja palveluita, joihin asiakkailla on varaa. Frugaalit innovaatiot ovat tarpeen. High Tech – Low cost -malli on tulevaisuutta.

Paikkatiedon hyödyntäminen on hyvä esimerkki teknologioiden nopean kehityksen ja hintojen laskun mukanaan tuomista uusista mahdollisuuksista. Yhä useammat yritykset ovat viime vuosina alkaneet hyödyntää sijaintiin pohjautuvaa liiketoiminta-analytiikkaa. Kun samaan aikaan myös datan hinnat laskevat, paikkatiedon ympärille muodostuu jatkuvasti uusia liiketoimintamahdollisuuksia. Paikkatieto liittyy tulevaisuudessa yhä enemmän kaikkeen tekemiseemme.

Se on varmaa, että tulevaisuudessa tarvitaan yhä enemmän keinoja hallita räjähdysmäisesti kasvavaa tietomäärää. Useimmat PK-yritykset ovat luottaneet Exceliin, verkkolevyyn tai toiminnanohjausjärjestelmään (ERP) tuotetietojen hallinnassa. ERP-järjestelmät ovat kuitenkin hyviä ainoastaan operatiivisten transaktioiden hallinnassa myynnissä, ostossa, valmistuksessa, kokoonpanossa ja logistiikassa. Tulevaisuudessa menestyminen edellyttää tuoteportfolion hallintaa.

Tuoteportfolion hallintaa tukemaan tarvitaan tietotekninen ratkaisu, jonka kotipesä on tuotteen elinkaarenhallinnan järjestelmässä. Suomalaisen teollisuuden näkökulmasta on keskeistä löytää toimituksiin toistettavuutta tai samankaltaisuutta, jotta voimme pärjätä kustannustehokkuudessa. Mallintaminen, modulointi ja konfigurointi ovat tässä avaintekijöitä. Tuotekonfigurointiin ja konfiguroitavien tuotteiden suunnitteluun soveltuu PLM-järjestelmä huomattavasti paremmin kuin Excel tai ERP-järjestelmä.

Tuotteiden jäljitettävyystietojen hallinta korostuu koko ajan, kun ympäristö- ja viranomaisvaatimukset tiukentuvat. Kentällä olevan asennetun laitekannan hallinta, josta selviää mitä muutoksia tuotteisiin on tehty ja mistä komponenteista ja materiaaleista, tuote on valmistettu, puhumattakaan takaisinkytkennästä asiakasvaatimuksiin, edellyttää tehokasta ja systemaattista tiedonhallintaratkaisua. Kun tähän lisätään Teollisuus 4.0:n ja teollisen internetin mukanaan tuomat muutokset tuotteisiin, palveluihin, johtamiseen sekä liiketoimintamalleihin, niin näitä tukemaan tarvitaan PLM-ratkaisu.

Edellä olen nostanut esiin vain muutamia näkökulmia, miksi PK-yritysten tulisi välittömästi aloittaa tuotetiedonhallinnan kartoitus ja sitä tukevien ratkaisujen käyttöönotto. Useat tutkimukset osoittavat, että yritykset, joilla PLM-ratkaisu on tehokkaassa käytössä, menestyvät muita paremmin.

PLM-järjestelmätoimittajat ovat yrittäneet aika ajoin tuoda markkinoille paremmin PK-yrityksille soveltuvia ratkaisuja. Tässä ei ole aina onnistuttu parhaalla mahdollisella tavalla, joka on omalta osaltaan hidastanut käytötönottoja. Suurista projekteista on jo päästy eroon mallintamalla käyttöönottoprosesseja. Uusia tuulia myös itse järjestelmissä on havaittavissa.

Vaikka edellä korostan sitä, että PK-yritysten tulee ryhtyä toimiin tuotetiedonhallinnan haltuun ottamiseksi hyödyntäen PLM-järjestelmää, niin paljon asioita voidaan saattaa parempaan kuntoon ilman järjestelmiäkin. Yhteisesti sovittu systemaattinen tapa hallita tuoteperheitä, tuoterakenteita, nimikkeitä, muutoksia jne. on perusta, joka tarvitaan järjestelmäratkaisuista riippumatta.

Aihe on noussut tapetille raketin lailla. Kolme vuotta sitten juuri kukaan ei puhunut asioiden internetistä. Miksi nyt? Useimmin esiin nousevat tekijät ovat: teknologioiden kypsyminen, laskentatehon kasvu, alustojen kehittyminen, antureiden halpeneminen, verkkoyhteyksien nopeutuminen, tiedonsiirron hinta, tiedon varastoinnin kustannukset, uudet analyysipalvelut, matalat aloituskynnykset ja -kustannukset, Tarkoittanee sitä, että asioiden internetistä on tullut jotakin sellaista, mihin kuka tahansa voi hypätä mukaan.

Monet yritykset ja ihmiset ajattelevat, että tässä kehityksessä pitäisi olla mukana, mutta kaikille ei ole selvää, kuinka voisi lähteä konkreettisesti liikkeelle. Tarvitaan käytännön esimerkkejä, asiantuntija-apua sekä yleistä keskustelua ja viestintää aiheesta.

Asioiden internet liittyy ”asioihin”, jotka käytännössä ovat tuotteita. Näitä suunnitellaan CAD-järjestelmillä ja niiden elinkaarta hallitaan PLM-järjestelmillä. Asioiden internetin avulla toteutettujen palveluiden tuottamiseksi tarvitaan muutakin, kuin reaaliaikaista tietoa antureilta. Anturilta saatava tieto on kyettävä yhdistämään muuhun tuote- ja asiakastietoon PLM-, CRM- ja ERP-järjestelmissä. Asioiden internet on tärkeä lisä tuotehallintaan, mutta se ei toimi yksinään. Näin ollen tarvitaan eheä linkki perusjärjestelmiin. Tämä nostaa entisestään PLM-järjestelmien merkitystä. Ne yritykset, joilla tuotetiedot ovat hallinnassa, tulevat menestymään paremmin myös asioiden internetin hyödyntämisessä.

Asioiden internet mielletään usein teknologiaksi tai tekniikaksi. Loppupelissä kyse on kuitenkin tiedon avulla tuotetuista palveluista. Antureilta tai muista tietolähteistä kerätyllä tiedolla ei ole mitään arvoa ellei sen perusteella kyetä tuottamaan palvelua – joko yritykselle itselleen tai asiakkaille. Tuttu ”kolmikanta”: ihmiset, palvelut ja asiat, puree tässäkin. Käytännössä puhutaan digitaalisista palveluista, joita kaiken ikäiset ihmiset koulutustaustasta riippumatta ovat viime vuosina oppineet käyttämään. Maaperä on tältäkin osin tänään hedelmällisempi kuin vielä muutama vuosi sitten.

Asioiden internet näkyy myös siinä, että yritykset perustavat tähän liittyviä liiketoimintayksikköjä, joiden tavoitteena on tunnistaa uudet liiketoimintamahdollisuudet ja teknologian hyödyntäminen. Näitä ovat viimeaikoina perustaneet perinteiset laitevalmistajat ja tietoliikenneoperaattorit, mutta myös PLM-järjestelmien toimittajat ja palveluntarjoajat.

Asioiden internetiin liittyy olennaisesti uudet digitaalisen liiketoiminnan mallit. Nyt on tunnistettavissa, että ollaan rakentamassa kokonaisia ekosysteemejä, jossa laitteet ja palvelut kytkeytyvät yhteen eri toimialan toimijoiden toimesta. Tämä tarkoittaa lisää avoimuutta ja yhteistyötä. Yrityksen IoT-alustan avaaminen yleiseen käyttöön, ei siis pelkästään yrityksen omille sovelluskehittäjille, vaan kaikille muillekin, on uusi asia. On mielenkiintoista havaita, että tähän avoimeen malliin ovat lähdössä niin perinteiset laitevalmistajat kuin PLM-järjestelmätoimittajat. Tämä on keino nopeuttaa ekosysteemin kasvua.

Uusien palveluiden tuottamisen lisäksi asioiden internet tuo myös mahdollisuuden luoda aito takaisinkytkentä suunnitteluun. Tästä aiheesta on puhuttu jo pitkään, mutta toimivia toteutuksia on edelleen melko vähän. Suurin osa laitevalmistajista ei käytännössä tiedä miten asiakkaat heidän tuotteitaan käyttävät. Nyt teknologia mahdollistaa tuotteilta kerättävän tiedon integroimisen suoraan CAD-järjestelmään saakka. Tiedot voidaan vaikka reaaliajassa näyttää CAD-järjestelmän simulaationa.

Asioiden internet luo paineita myös itse PLM-järjestelmille. Niiden on kyettävä tehokkaasti hallitsemaan yhä kasvava tietomäärä, tarvitaan uusia reaaliaikaisia integraatioita ja lisäksi PLM-järjestelmien on kyettävä hallitsemaan uusia erilaisia tietoformaatteja. Onneksi järjestelmätoimittajat ovat tiedostaneet nämä ja ovat valmiit vastaanottamaan haasteen.

Verkostoitumisesta on puhuttu jo useita vuosia. Osa yrityksistä on jo onnistunut kohtalaisen hyvin operoimaan hajautetusti. Tämä jatkuu monella tasolla yhä edelleen ja ehkä voimakkaampana kuin koskaan aikaisimmin. Yhteistoiminta verkostoissa on yhä vaikeampaa, koska tuotteita ja palveluita suunnitellaan, valmistetaan, toimitetaan ja ylläpidetään yhä useampien, eri puolella maailmaa sijaitsevien, osapuolten kanssa. Tämä tarkoittaa uudenlaisia vaatimuksia tiedonhallinnalle ja tiedon saatavuudelle.

Tiedon tulee olla yhtenäistä, siihen on voitava luottaa ja se on oltava saatavilla silloin ja siellä, kun sitä tarvitaan. Tämä tarkoittaa, että käyttäjillä ja ylläpitäjillä tulee olla saatavilla viimeisimmät versiot tiedoista. Jokaista kanavaa, jossa tuotetta tai palvelua käsitellään, olisi kyettävä ohjaamaan ja koordinoimaan. Ilman toimivia versionhallintamenetelmiä ja –järjestelmiä, tämä tuskin on mahdollista. Väärillä versioilla tulee ”sutta” tuotannossa. Huonot tuotteet tai väärä informaatio aiheuttavat negatiivisia asiakaskokemuksia, joka saa ”viidakkorummun” kiirimään sosiaalisessa mediassa.

Asiakaspalautteiden käsittely on noussut uuteen merkitykseensä, koska palautetta tulee eri puolilta maailmaa ja eri kanavien kautta: suoraan asiakkailta ja verkoston muilta toimijoilta sekä epäsuoraan esimerkiksi sosiaalisen median kautta. Tämä tarkoittaa yhä lisääntyvää tiedon määrää. Lisäksi tieto on yhä enenevässä määrin ei-strukturoitua, Asiakkaat odottavat, että heidän palautteensa otetaan huomioon ja sitä hyödynnetään tuotteiden ja palveluiden kehityksessä, jotta syntyisi entistä parempi asiakaskokemus. Tietojen ja järjestelmien integroituminen on välttämätöntä, jotta dokumenttien metatiedot saadaan tuotettua mahdollisimman automaattisesti ja linkitettyä asiakkaisiin, tuotteisiin ja palveluihin.

Yhteistyön ja tiedonvälityksen kannalta on myös tärkeää, että tieto on saatavilla silloin, kun sitä tarvitaan. Tiedon läpinäkyvyys tulee olemaan yksi merkittävä kilpailutekijä tulevaisuudessa. Tiedonhallinnan on linkityttävä 100 % liiketoimintaprosesseihin.

Tuotteita ja palveluita on kyettävä kehittämään yhä nopeammassa tahdissa. Ohjelmistopuolelta tutut ketterät kehitysmenetelmät ovat rantautuneet myös muiden tuotteiden ja palveluiden kehitykseen. Nopeat syklit myös omalta osaltaan lisäävät tarvetta avoimelle ja nopealle tiedonvälitykselle. Eikä tämä pääty tähän. Neljäs teollinen vallankumous on käynnissä. Ihmisten lisäksi tietoa verkostoon ovat alkaneet tuottaa koneet ja laitteet.

En usko, että kukaan enää kiistää, etteikö tarvita tehokkaita tiedonhallintamenetelmiä ja -järjestelmiä. Kaikki ymmärtävät tämän, mutta silti on paljon yrityksiä, joissa tähän ei kuitenkaan panosteta. Verkkolevyt, excelit ja sähköposti ovat yhä yleisessä käytössä yritysten tiedonhallinnan ratkaisuina. Pelkästään näiden avulla ei kyllä yksikään yritys tule jatkossa menestymään. Ei edes sisäisessä tiedonhallinnassa, puhumattakaan yhteistyöstä eri sidosryhmien kanssa. Yhteistoiminta hajautetussa verkostossa edellyttää aivan toisenlaisia menetelmiä ja järjestelmiä. Jos asenne on  ”olemme tehneet tämän aina näin”, niin on ymmärrettävää, että riittävää uusiutumista ei tapahdu.

Viimeisen kolmen vuoden aikana on syntynyt useita uusia 3D-tulostimia valmistavia yrityksiä. Yksi tällainen on viime vuonna perustettu suomalainen Prenta Oy. 3D-tulostuksen ympärille on syntynyt uudenlaista palveluliiketoimintaa. Yksi esimerkki on 3D-tulostuskahvila, jollainen löytyy Tampereelta. Kahvilasta löytyy mm. edellä mainitun Prenta Oy:n tulostimia.

Vallalla on käsitys, että 3D-tulostus (ainetta lisäävä valmistus) tulee muuttamaan perinteistä valmistustapaa, joka perustuu materiaalia poistaviin menetelmiin. Tästä olen samaa mieltä, mutta en kuitenkaan usko, että 3D-tulostuksesta voi mitenkään, ainakaan lähitulevaisuudessa, tulla pääasiallista valmistustapaa. Perinteisellä valmistustavalla on useita etuja puolellaan, varsinkin kun puhutaan suuremmista sarjoista.  Uskon siihen. että ne yritykset jotka kykenevät järkevällä tavalla yhdistämään perinteisen valmistustavan ja 3D-tulostuksen, tulevat menestymään tulevaisuudessa.

3D-tulostuksella on kuitenkin etuja puolellaan silloin, kun tehdään yksittäisiä monimutkaisia kappaleita. Esimerkiksi kaarevien muotojen valmistaminen on helppoa. 3D-tulostuksessa ei myöskään tarvita työkaluja ja kiinnittimiä, joka omalta osaltaan nopeuttaa prosessia ja alentaa kustannuksia. 3D-tulostuksella voidaan valmistaa kappaleita, joita ei pystytä lainkaan tuottamaan perinteisin keinoin. 3D-tulostus mahdollistaa sellaisia muotoja, joita ei voida työstämällä tehdä, esimerkiksi keveitä osia, joissa on onttoja onkaloita.

Nykyään tulostimilla voidaan yhdistää useita materiaaleja, niin kovia kuin joustavia. Perinteisen muovin lisäksi materiaalina voidaan käyttää esimerkiksi hiilikuitua, metallia, kumia, keramiikkaa, vahaa, jopa sokeria. Metallien käyttäminen 3D-tulostuksessa on kuitenkin Suomessa vielä hyvin pientä. Tiedossani on vasta kolme toimijaa – joista yksi on yliopisto ja kaksi muuta tulostuspalveluja tarjoavia yrityksiä – joilla on käytössä 3D-tulostin, jossa voi käyttää materiaalina metallia. 3D-työstöprosessin seurantaan myös kaivataan uusia välineitä.

Muutoshallinnan merkitys on oleellista riippumatta yrityksen liiketoimintamallista. Olipa sitten kyse sarja-, projekti- tai massaräätälöidystä tuotteesta, niin muutokset prosessissa on pystyttävä kontrolloimaan hallitusti. Muuten tuotteista tulee kalliita ja pahimmassa tapauksessa susia.

Liiketoiminta on kaikilla teollisuudenaloilla yhä enenevässä määrin verkostomaista toimintaa. Tämä on yksi syy siihen, että muutosten hallinta ja kontrollointi ovat muodostuneet yhä vaikeammiksi ja moniulotteisemmiksi. Tuotteiden monimutkaistuminen vaikeuttaa entisestään muutosten hallintaa. Valmistavassa teollisuudessa pitää yhä useammin kyetä koordinoimaan mekaniikan, elektroniikan ja ohjelmistojen muutokset tuotteeseen. Rakennus- ja infrastruktuuriprojekteissa taas on mukana mm. arkkitehti-, rakenne-, putkisto-, talotekniikka- ja maapohjanäkökulmat.

Tiedon määrän voimakas kasvu ei helpota muutoshallintaa. Suuri tietomäärä tuo lisää mahdollisuuksia sille, että tarvittava tieto ei saavu oikeaan aikaan sitä tarvitseville. Oikea-aikaisuus on avainasia. Jos tieto tulee liian aikaisin, se voidaan unohtaa, kun sitä tarvitaan. Jos tieto taas tulee liian myöhään, se ei ehdi vaikuttaa oikealla tavalla. UK:n hallituksen BIM-työryhmän jäsen Phil Jackson kertoo, että he ovat panostaneet paljon nimenomaan prosessiin eri vaiheissa tarvittavan tiedon hallintaan (ks. Valokynä 2014/04).

Usein yrityksen tuottama tuotetieto on epäyhtenäistä, laadultaan heikohkoa ja sitä taltioidaan useisiin erillisiin paikkoihin ja järjestelmiin. Epäyhtenäisyys syntyy siitä, että samaa tietoa viedään hieman eri muodossa useampaan paikkaan. Kun tietoa jossakin vaiheessa analysoidaan, ei voida olla varmoja, onko tuotetiedossa oleva ero vain esitysmuodosta johtuvaa vai onko kyseessä ihan aidosti kaksi erillistä tietoa. Tämä lisää entisestään riskejä muutoshallintaan.

Nimikkeiden harmonisointi ei sekään ole aina kovin yksinkertainen asia. Varsinkin, jos tilanne on päässyt vähän ryöstäytymään käsistä. Eli ei ole ollut yhtenäistä nimikehallinnan määrittelyä, sanastoa ja varsinkaan sen johtamista. Senhän sanoo jo järkikin, että päällekkäisiä nimikkeitä syntyy ilman koordinointia ja saattaa syntyä jopa eri nimikkeitä samalla tunnisteella. Kun joukkoon vielä lisätään usein käytetyt erilaiset tunnistekoodaukset, niin soppa alkaa olla valmiina. Mitä nopeammin asia saadaan kuntoon, sitä vähemmän tulee enää lisää päällekkäisiä ja epäyhtenäisiä nimikkeitä..

FIMECC Oy:n toimitusjohtaja Harri Kulmala muistuttaa, että suomalaisessa teollisuudessa on paljon yrityksiä, joilla ei ole omaa tuotetta. Digitaaliajan haasteisiin on vaikea vastata, ellei ole omaa tuotetta, johon osaamisensa voi paketoida ja rakentaa. Vaaditaan oma tuote, jotta sen voi lisätä teolliseen internetiin. Oma tuote tarkoittaa, että muutoshallinnasta on tulossa yhä tärkeämpi tekijä suomalaisen teollisuuden menestyksessä!

Konepajateollisuudessa muutoshallintaprosessi ja sen merkitys on tunnettu pitkään. PLM-järjestelmät sisältävät hyviä työkaluja muutosprosessin hallintaan. Usein prosessi ei kuitenkaan ole kunnolla dokumentoitu ja yhteisesti sovittu, saati että PLM-järjestelmä olisi valjastettu sitä tukemaan. Pitää vain ihmetellä, miksi?

Joka tapauksessa on hienoa havaita, että BIM-rintamalla muutoshallinta on myös tunnistettu ja BIM-järjestelmiin on tullut mukaan muutoshallintaa tukevia ominaisuuksia. Käyköhän niin, että rakennus- ja infrastruktuuriprojekteissa kohta ollaan edellä muutoshallinnan työkalujen käyttöönotossa?

Miten sitten käytännössä varmistetaan, että yhteistyö sujuu parhaalla mahdollisella tavalla? Välillä tuntuu, että asia uskotaan ratkaistuksi, kun on valittu työkalut, joiden avulla yhteistyötä voidaan lisätä. Nuorten keskuudessa, vapaa-ajalla, tämä varmasti näin onkin. Tämä ei johdu siitä, että on olemassa työkalut. Toki se helpottaa asiaa, mutta asioiden viestittäminen toisille ja keskinäinen kommunikointi on luontainen toimintatapa. Useimmissa yritysorganisaatioissa näin ei ole. Kun jokin yritys valitsee työkalut kommunikoinnin lisäämiseksi, se ei tarkoita samalla, että yritys muuttuisi kommunikoivaksi organisaatioksi.

Jotta yrityksestä tulisi sosiaalinen ja kommunikoiva, ei riitä, että otetaan käyttöön tähän tarvittavat sovellukset, vaan yrityskulttuuri on kyettävä muuttamaan sosiaalisemmaksi. Kommunikointi pitää saada luonnolliseksi osaksi ydinprosesseja. Tieto pitää kulkea jouhevasti kahteen suuntaan eri toimintojen ja osapuolten välillä ilman, että sitä kontrolloidaan liiallisesti. Yrityskulttuurin muuttaminen ei ole yksinkertainen asia. Sen onnistumiseksi on tehtävä töitä. Hallitsemattomaan muutoksen kaatuu moni hyvä hanke.

Houkutus kontrolloida tiedonvaihtoa on kuitenkin suuri. Tähän löytyy monia, ei aina niin hyvin perusteltuja, syitä. Yksi suurimmista haasteista on tietoturva. En tarkoita tällä pelkästään yrityksen ulkopuolelta kohdistuvia hyökkäyksiä, vaan sitä kuka yrityksen sisällä tai verkostossa saa nähdä mitäkin tietoa. Jos tiedon luokittelua ei ole mietitty alusta asti, niin oikeuksien hallinnasta saattaa tulla melkoinen härdelli. Sen hallitseminen vie voimavaroja ja hidastaa avoimen tietokulttuurin läpiviemistä. Myös sisäisen tiedon turha rajaaminen on yksi avoimen kommunikaation esteistä.

Prosessien kehitys ja automaattisten työnkiertojen kehittäminen on yksi keino hallita ja ohjata toimintaa oikeaan suuntaan. Hyvin toteutettuna tämä on oivallinen esimerkki toimivasta tiedonvaihdosta eri toimintojen kanssa. Tässä on kuitenkin myös kääntöpuoli. On vaarana, että liian jäykäksi rakennettu työnkierto aiheuttaa tarpeettomia viiveitä ja tehtävien läpiviennissä ei ole riittävää läpinäkyvyyttä. Tällöin hyvä ajatus siitä, että tieto virtaa jouhevasti ihmiseltä toiselle ja lisää sosiaalista toimintaa, kärsii.

En syytä PLM-järjestelmiä siitä, etteikö niillä voisi toteuttaa toimivia, joustavia ja läpinäkyviä työnkiertoja. Kyse on enemmänkin siitä miten ne on toteutettu ja kuinka hyvin ihmiset on koulutettu toimimaan avoimessa yrityskulttuurissa. Edelleen välillä on nähtävissä ”tämä on minun tietoa” tai ”tieto on valtaa” -asenteita.

Systemaattinen tapa toimia on osoitettu toimivaksi. Mutta toisaalta byrokratia koetaan negatiiviseksi. Päätösten tekeminen edellyttää pääsyä tarvittavaan ajantasaiseen tietoon. Toisaalta sanotaan, että tieto lisää tuskaa. Liiallinen tieto voi johtaa siihen, että oleellisen tiedon löytäminen vaikeutuu. Tiedon merkityksen ymmärtäminen on myös usein haasteellista. Jokainen arvioi tietoa oman kokemustaustansa perusteella. Tuotekehityksen prosesseja on kehitetty yhä kontrolloidumpaan suuntaan. Ilkka Kettunen nosti CCY:n seminaarissa Tekniikka-messuilla esiin tuotekehitysprosessin sosiaalisuutta ja hän julisti, että yhä lisääntyvä tiedon jakelu on mieletöntä, vailla tolkkua (ks. Valokynä 3/2014).

Erilaiset näkökulmat eivät kuitenkaan ole toisiaan poissulkevia. Järkevällä tavalla toteutettuna kontrolloidut prosessit ja työnkierrot saadaan palvelemaan liiketoimintaa sosiaalisuutta unohtamatta. Työnkierrot voidaan rakentaa edistämään tiedonvaihtoa, eikä niinkään kontrolloimaan sitä. Mitään ei kuitenkaan saa ilmaiseksi. Avoimuutta on lisättävä, tietoa on jaettava, ymmärrykseen on panostettava, tiedon oleellisuuteen on kiinnitettävä huomiota, on arvioitava riskejä tiedon jakamisessa. Asioiden eteen on yksinkertaisesti tehtävä töitä. ”Tuleen ei kannata jäädä makaamaan”.

On hienoa havaita, että näinä ”vaikeina aikoina” uutta teknologiaa ollaan ottamassa käyttöön. Ja voihan se toisaalta olla niinkin, että markkinoilla pärjätäkseen on pakon sanelemana kyettävä tehostamaan toimintaansa. Tätä varmasti asiakkaat hakevat uusien teknologioiden käyttöönotolla. Pöyryn Timo Syrjänen muistuttikin, että ” Jos emme ota uusia teknologioita haltuun, olemme äkkiä ulkona busineksestä ja jos me emme tee tätä, niin se on varma. että kilpailijat tekevät” (ks. Valokynä 2013/4)

Toinen mielenkiintoinen havainto pilvipalveluihin liittyen on se, että CAD/PLM/BIM-alueella toimittajat eivät ole tuomassa pilviratkaisuja, jotka korvaisivat perinteiset. Ajatuksena on, että pilvipalveluiden kautta hoidetaan kommunikointia ja kytketään järjestelmiä ja tietoja yhteen. Tästä aiheesta puhuivat niin Autodeskin teknologiaevangelista Lynn Allen kuin Bentleyn konsernijohtaja Greg Bentley Valokynässä 2013/4.

Yhtenä pilvipalveluiden yleistymisen hidasteena on pidetty järjestelmäintegraatioiden toteuttamista. Varsinkin hybridipilvissä, joissa on sekä yritysten omia sovelluksia sekä yksityisiä ja julkisia pilviä. Se, että pilviä käytetään kytkeytymiseen voikin olla tekijä, jolla integraatiopelot haihdutetaan. Tech-Clarityn toimitusjohtaja Jim Brown on jopa sitä mieltä, että pilvipohjaisten ratkaisujen integrointi on monessa mielessä helpompaa, kuin perinteisten ratkaisujen integrointi (ks. artikkeli Valokynä 2/2013).

Toinen megatrendi CAD/PLM/BIM-alueella on mobiilikäyttö. Tabletin käyttö lisääntyy joka rintamalla. Esimerkiksi Rakennusliike Lipsanen on hankkinut kaikille henkilöille rakennustyömailla tabletit (ks. artikkeli Valokynä 2013/3). Enää ei siis voida puhua hypetyksestä. Järjestelmätoimittajien tarjonnassa tämä myös näkyy. Näiden kautta voi löytyä uusia tapoja hyödyntää mobiililaitteita. Tästä hyvänä esimerkkinä on esimerkiksi Bentleyn mobiilisovellus, jonka avulla käyttäjä voi työmaalla paperipiirustusta kännykällä tai tabletilla osoittamalla tarkistaa, onko kyseessä ajantasainen versio piirustuksesta.

PLM-toteutukset ovat edelleen pitkälti akselilla tuotekehitys-suunnittelu-valmistus. Jokohan mobiilisovellusten lisääntyminen alkaisi siirtää painopistettä myös huoltopaleluiden hallintaan? Ainakin henkilökohtaisesti toivon tätä. Huoltopalveluiden osuus liiketoiminnasta esimerkiksi valmistavan teollisuuden alueella on merkittävästi lisääntynyt, mutta mielestäni PLM-sovellusten käyttö ei ole edennyt läheskään vastaavassa tahdissa. Tässä on vielä paljon työsarkaa.

Usein korostetaan, että auto-, lentokone-, konepaja- ja elektroniikkateollisuus ovat edellä verrattuna rakennusteollisuuteen, kun puhutaan PLM/BIM-ratkaisujen hyödyntämisestä työprosesseissa. Viime aikoina myös rakennuspuolella on selvästi noussut esiin BIM:n hyödyntäminen nimenomaan työprosesseissa. Samoin rakennusteollisuuden puolelta löytyy esimerkkejä esimerkiksi moduloinnista ja esikokoonpanojen hallinnasta. Lähestymistä on siis havaittavissa. Mobiililaitteiden käyttö rakennustyömailla on lisääntymässä. Onkohan tältä osin rakennusteollisuus jo ajanut ohi?

Sittemmin 1990-luvulla alkoi tuotetiedonhallinnan esiinmarssi, joka sittemmin on laajentunut tuotteen elinkaarenhallinnaksi. Samaten rakennuspuolella on CAD-järjestelmien rinnalle tullut rakennusten tietomallintaminen sekä infrastruktuurin tietomallintaminen.

PDM-järjestelmien ensimmäinen sukupolvi lähti vahvasti liikkeelle suunnittelun tarpeista. Ensin puhuttiin pelkästään suunnittelutiedonhallinnasta ja myöhemmin tuotetiedonhallinnasta. Nyt on edetty jo toiseen tai kolmanteen järjestelmäsukupolveen, mutta jotenkin tuntuu, että suunnittelu on edelleen useimpien PLM:n käyttöönottojen pääpeluri.

Jossain määrin tämä on luonnollista, koska suunnittelu tuottaa suuren joukon tuoteinformaatiosta. Ja suunnitteluprosessin hallinta ei ole aivan yksinkertainen juttu, varsinkin jos on kyseessä monimutkaisempi tuote, jossa on mukana useita suunnittelualueita.

Nykyaikaiset PLM-järjestelmät tarjoavat hyvät työkalut hallita suunnitteluprosessia ja muutoshallintaa. Hyvä siis, että suunnittelu on edelleen keskiössä. Mutta onko tässä kaikki? Onko PLM yrityksille edelleen yhtä kuin suunnittelutiedonhallinta?air jordan x

Sivusta seuranneena ja useisiin projekteihin osallistuneena, tuntuu edelleen siltä, että PLM-hankkeissa käytetään paljon aikaa ja resursseja suunnitteluprosessin kehittämiseen ja hallintaan, mutta ei osata nähdä koko tuotehallintaa kokonaisuutena. Helposti sorrutaan siihen, että ratkaisusta tulee hyvin kompleksinen ja vaikeasti levitettävä laajemmin koko organisaatioon.

Tässä tullaan mielestäni yhteen tärkeimmistä menestystekijöistä. Uskon vahvasti vanhaan sanontaan ”yksinkertainen on kaunista”. Tämä pätee varsin hyvin PLM-hankkeisiin. Insinöörit ovat taitavia teknisten härveleiden (=ohjelmistojen) käytössä. Hyvä näin. Mutta, kun tavoitellaan yrityksen laajuista tuotteen elinkaaren hallintaa liiketoiminnan näkökulmasta, niin olisi hyvä muistaa, että käyttäjäkunnasta suunnittelijoiden osuus saattaa olla vain muutamia prosentteja. Siis näin ainakin pitäisi olla.

Mitä nämä muut sitten ovat? Jos puhutaan kattavasta tuotteen hallinnasta, niin kuvaan tulevat myyjät, ostajat, koneistajat, logistiikka, varastohenkilöt, huoltomiehet, johtajat jne. Tässä joukossa on usein paljon sellaisia, joiden tietotekniset taidot eivät ole samalla tasolla insinöörien kanssa. Tälle joukolle ei pitäisi rakentaa vaikeasti käytettävää, monimutkaista ohjelmistoratkaisua. Onnistuminen edellyttää pelkistämistä.

Suurelle osalle tuotetietoja käsittelevistä ihmisistä riittää pelkistetty prosessi. Tärkeää on ensisijaisesti se, että tuotettavat tiedon voi helposti ja yksinkertaisesti liittää tuotteeseen ja tiedot ovat helposti kaikkien löydettävissä ja hyödynnettävissä.

Yksi syy sille, että PLM:n käyttöönotot eivät ole riittävästi levinneet suunnittelun ulkopuolelle, johtuu varmasti siitä, että ollaan liian suunnittelukeskeisiä. Ei pitäisi ehkä sahata omaa oksaa, mutta toivoisin, että käynnistyisi PLM-hankkeita, jotka eivät lähde liikkeelle suunnittelujohtoisesti. Kehitys- ja liiketoimintajohdon olisi otettava voimakkaampi rooli PLM-hankkeissa ja katsottava asiaa kokonaisuutena. PLM:ää tulisi tarkastella PLM-käsitteen mukaisesti aina tuotteen ideoinnista kierrätykseen saakka.

Huoltoliiketoiminnan merkitys kasvaa koko ajan, mutta perinteisilläkään teollisuudenaloilla ei ymmärretä PLM:n mahdollisuuksia, kuten ilmenee Dassault Systèmesin Philippe Bartissollin haastattelussa (ks. Valokynä 2/2013, sivu 18).

Miksi PLM-käyttöönottojen määrä ei sitten kasva voimallisesti, varsinkaan uusilla teollisuuden aloilla. Professori Abramovici nostaa yhdeksi syyksi sen, että termi PLM ei vieläkään ole kaikille selvä ja ymmärretään väärin. Tähän on helppo yhtyä. Järjestelmätoimittajien viestejä ei ole helppo ymmärtää ja tulkita, ellei ole PLM-asiantuntija. Sen verran laajoja, erilaisia ja moniulotteisia kuvaukset ja määrittelyt ovat. Tässä on varmasti yksi skarppaamisen paikka toimittajille. Kuten myös meille PLM-alan asiantuntijoille, jotka viestimme asiaa yrityskenttään. Selkeyttä ja yksinkertaisuutta tarvitaan lisää.

Yksi hidastava tekijä on mielestäni aika. Tarkoitan tällä sitä, että nyt kun yritykset ovat tehostaneet organisaatioitaan, niin ei ole enää henkilöitä, joilla olisi aikaa suunnitella ja kehittää uusia asioita. Kaikkihan tiedämme tarinan polkupyörän rinnalla juoksemisesta, kun ei ehdi pysähtyä ja hypätä pyörän selkään. Olen kevään aikana käynyt keskusteluja usean yrityksen kanssa ja saanut vastauksen: ”Meillä on nyt niin paljon tekemistä, että emme ehdi panostaa tähän”. Asioita myös helposti siirretään eteenpäin sen varjolla, että nyt ei ole oikea aika. Olen kuitenkin varma, että näillä yrityksillä olisi mahdollisuus toiminnan tehostamiseen parantamalla prosesseja tiedonhallinnan alueella.

Toinen, vai onko tämä nyt jo viides, hidastava tekijä on se, että yritykset eivät todellisuudessa tiedä kuinka paljon heiltä menee aikaa tietojen etsimiseen, korjaamiseen ja välittämiseen. Harva myöskään tietää paljonko syntyy tuotevirheitä väärien puutteellisten tai vanhentuneiden tietojen vuoksi. Kuinka hyvin muutoshallinta toimii? Tähänkin PLM:n avulla saisi helposti ryhtiä.

Kuudes syy liittyy siihen, että PLM-hankkeita ”pelätään”. Varsinkin pk-sektorilla ollaan usein sitä mieltä, että tällaiset hankkeet ovat isoja ja kalliita sekä vaativat paljon omia ja ulkoisia resursseja. Toimittajat ovat suunnanneet tarjontaansa entistä enemmän kohti valmiita ratkaisuja, jotta käyttöönotot helpottuisivat. Tässä toimittajilla on vielä kuitenkin petraamista, että heillä todella olisi valmiitta best practice –ratkaisuja eri teollisuuden aloille. Näyttää siltä, että nämä ovat vielä pitkälti promisewarea.

Summa summarum. Jos yritykset tietäisivät paljonko heille maksaa se, että eivät tee mitään, niin johan alkaisi tapahtua. Tieto lisää tuskaa sanotaan, mutta järjestelmällinen, hyvin hallittu tieto ei pelkästään vähennä stressipisteitä, vaan sillä voidaan myös saada hyvää viivan alle.